Hey there
Nimeni on Iida (iida) ja vietän elämääni rakkaan aviomieheni sekä neljän villin perunan eli sphynx-kissan kanssa.
Aloin etsiä tietoa ja oma-aloitteisesti opiskella raakaruokinnan saloja jo hyvissä ajoin ennen kuin ensimmäinen kissamme saapui taloon. Alkuun silmät vain pyörivät päässäni ja kaikki tuntui aivan liian vaikealta, mutta vähitellen asiat alkoivat seljetä.
Valmistuin syksyn 2023 koulutuksesta Raakaruokintaohjaajaksi® ja nyt käynnissä ovat Koiran ravintoterapeutti®-opinnot. Älä anna nimen hämätä, suurin osa tiedosta pätee suoraan kissoihinkin. Pidän silmällä uutta tietoa ja seuraan menoa raakaruokinnan saralla joka päivä.
Nimi Kenonai Raw tulee osittain japanin kielestä, jossa karvaton kissa on ke no nai neko (毛のない猫) ja raw tietenkin viittaa itse raakaruokintaan. Tässä nimessä siis yhdistyvät rakkauteni karvattomia villiperunoitani kohtaan ja intohimoni antaa heille parasta ravintoa.
Tavoitteenani on rohkaista kissojen omistajia parantamaan rakkaiden lemmikkiensä, karvaisten ja karvattomien, ruokavaliota ja antamaan omistajille eväät päästä oman seikkailunsa alkuun hyvillä mielin.
Jokainen kissa ansaitsee parasta ja lajityypillinen ruokavalio on omasta mielestäni siinä suhteessa avainasemassa.
Ritchie Ra
Ritchie on talouden OG, ainoa ja oikea räärää. Tämä herra liittyi matkaan mukaan 5-vuotiaana 18.12.2022 ns. kokeilumielessä, että olemmeko kissaihmisiä vai emme. Ja niinhän siinä kävi, että ihastuimme tähän nahkapalleroon niin paljon, että lopputulos oli vahva kyllä, olemme kissaihmisiä.
Ritchie on suoraan sanottuna ajoittain vaikea persoona. Jos toiset kissat tulevat liian lähelle, on vastauksena marmatusta ja jopa sähinää, mutta ilman kavereita Ritchie ei kuitenkaan voi yhtä hyvin. Toisaalta Ritchien saattaa hyvinkin löytää nukkumassa samassa pedissä Dion kanssa ilman huolen häivää.
Ritchie rakastaa ruokaa, varsinkin hänelle epäterveellistä ruokaa. Jos ei pidä varaansa niin laaduntarkastajamestari nappaa lautaselta ranskalaisen perunan tai palan sämpylää. Niin kauan kuin jotain herkkua on nenän edessä, ei edes pesulle joutuminen hätkäytä samalla tavalla kuin ilman.
Tämän herran nimikkoliike on ’Mace to the face’ kuten aviomieheni kanssa sitä kutsumme. Kun on esim. aamupalan aika, Ritchie tulee määrätietoisesti huutaen makuuhuoneeseen, hyppää kasvojen eteen ja antaa mennä. Kallo suoraan silmäkuoppaan tai nenään. Tämä käytös on saanut tuon nimityksen juuri siitäkin syystä, että tunne vastaa luista nyrkkiä voimalla hierottuna naamaan. Samalla kun hän meitä herättää vähemmän hellävaraisesti on täysi kehräyslaitos käynnissä.
Ritchiellä on vahvat rajat mistä häntä saa koskea ja minkälaista hellyyttä hän vastaanottaa, mutta Ritchie on yleisesti ottaen erittäin ihmisrakas ja pitää kovakouraisestakin hellittelystä kunhan antava osapuoli pitäytyy oikeissa kohdissa rapsutustensa kanssa.
Dio
Dio tuli taloon n. 7 kuukauden ikäisenä ruipelona 26.2.2023. Kaikista kissoistamme Dio on eniten kuin koira, energiaa riittää melkein loputtomiin. Dion mielestä aviomieheni on maailman paras ihminen ja rakastaa häntä aivan eri tasolla kuin minua. Suoraan sanottuna pappa är bäst. On oikein ihanaa, että miehellänikin on ’oma kissa’, koska alkujaan kissan hankkiminen oli minun ideani.
Dio on malliesimerkki sphynx-rodun parhaista puolista. Korrektisti sanottuna Dio on elf, kippurakorvainen sphynx, mutta Dion korvat ovat kuitenkin suoremmat kuin määritelmän mukaisella elf-kissalla. Kippurat korvat tai ei, Dio on seurallinen otus, puhuu paljon ja ei välitä Ritchien marmatuksista tipan vertaa.
Onnekseni Dio syö melkein mitä tahansa ja on avoin kaikelle uudelle mitä hänen nenänsä eteen laitetaan. Siirtyminen raakaruokaan meni kertalaakista eli Dion kohdalla siirtymäaikaa teollisesta ruuasta ei ollut lainkaan. Ainoa huono puoli on, että Dio ei useinkaan pureskele ruokaansa kunnolla vaan syö tyylillä chomp-chomp-gulp.
Dio on myös läheisyyttä kaipaava, joten päivittäin voi löytää tämän takapuolen parkkeerattuna tiiviisti korvan viereen kun herra päättää, että nyt on aika tai sitten vaatii päästä syliin helliteltäväksi. Varsinkin aviomieheni syliin. Dion erikoinen tapa työntää oma nenänsä ihmisen sieraimiin ollessaan erityisen rakastavalla tuulella ei jäänyt pentuajalle vaan jatkuu tähän päivään asti.
Cozy
Cozy, joka liittyi joukkoon mukaan 6.6.2023 noin vuoden ikäisenä, on meidän ainoa kasvattajalta haettu kissamme. Oikeastaan kävimme katsomassa Cozya ja ihastuimme häneen jo joulukuussa 2022 ennen kuin edes tiesimme Ritchien olemassaolosta, mutta silloin ei hän päässyt mukaamme uuteen kotiin. Cozy on erittäin herkkä sielu, mutta samalla oranssin kissan tyyliin hömelö. Cozy on rakastava, suloinen ja tulee joka yö peiton alle kainaloon nukkumaan. Itsetuntoa hän on saanut kasvatettua roimasti mikä on hyvä asia, koska Ritchie osaa olla aikamoinen kiusaaja.
Kun hankimme ensimmäisen kissan juoksupyörämme, tuli esiin Cozyn olevan intohimoinen treenaaja. Kun toiset vasta miettivät onko tämä mistään kotoisin niin Cozy veti kierroksia toisensa perään. Toinen Cozya innostava asia on tunnelit ja rapisevien asioiden alle kaivautuminen. Siksi kuvassa hän on vetänyt lattialle leivinpaperin ja päättänyt ’Tää on hyvä’.
Ruokinnan suhteen Cozy oli ja tiettyyn pisteeseen on edelleenkin erittäin haasteellinen tapaus. Herra oli tottunut vapaaruokintaan ja teolliseen ruokaan. Kokonaan raakaan siirtyminen vei monen vaiheen kautta lähemmäs kaksi kuukautta ja silloinkin vielä vain tietyt ruoka-aineet maistuivat ja toisille nostettiin nenää. Nyt olen oppinut mikä innostaa Cozya edes maistamaan uutta ja monipuolisuus lautasella on voittanut.
Hanabi
Hanabi on joukon uusin tulokas, bambino sphynx, ja sen lisäksi ainoa tyttö. Hain Hanabin itse suoraan kasvattajalta Bulgariasta 6.9.2024. Lentokonereissu oli jännä, ja melko rankka itselleni, mutta Hanabi suoriutui koitoksesta hienosti. Haasteita neiti aiheutti kotiuduttuaan meille. Hänellä oli vatsa oli löysällä pitkään, melkein kaksi kuukautta, ennen kuin tajusin missä vika oli: Hanabi tarvitsee aivan valtavan määrän kuitua verrattuna poikiin. Löysin sopivan ratkaisun suoliston rauhoittamiseksi, ja sen jälkeen kaikki on mennyt kuten aluksi odotin. Hän ehti tosin kehittää suolistotulehduksen takia toissijaisen ongelman, ihottuman niskaan, joka sekin on nyt kontrolloitu sopivalla hoidolla ja alkaa parantua. Mutta ei siinä kaikki. Hanabi ei aluksi ymmärtänyt miten kissanhiekkaa sisältävää vessaa käytetään. Sitä oli kyllä mukavaa makustella (käytän ruohosta tehtyä, hajustamatonta kissanhiekkaa). Pelkkä ritilävessa sentään kelpasi neidin käytettäväksi. Jopa kissaflunssakin ehdittiin porukalla potea syksyn pihariehumisten jälkeen.
Luonteeltaan Hanabi on aivan kuten kasvattaja kuvaili. Hieman itsepäinen, mutta tasainen. Ei ota stressiä turhasta, vaan tekee asiat kuten hän näkee sopivaksi. Siksi annoimmekin hänelle nimeksi Hanabi, japanin kielellä ilotulitus. Jos pojat alkavat riehua liikaa, niin Hanabi pistää kyllä vastaan, ja sanoo miten asiat ovat. Hän on hyrinämoottorilla varustettu pikkuprinsessa, donitsi, viiden tähden pullan leipoja ja erittäin innokas pesijä. Tämä viimeinen ei ole niin hieno ominaisuus kuin ajattelisi. Ei ole kovin mukavaa herätä aamuneljältä siihen, että kissa pesee käsivarren vereslihalle. Ei siitä voi tietenkään suuttua, vaan täytyy yrittää harhauttaa neitiä rapsutuksilla ja strategisilla peiton kulman siirroilla.
Hanabi oli siirretty raakaruualle heti vieroituksen jälkeen, mikä on yksi hänen kasvattajansa valintaan johtaneista syistä. Melkeinpä kaikki mitä hänelle nenän eteen on laitettu on kelvannut. Kasvattajan sanoin “Hanabilla on hiljainen intohimo syömiseen”. Ainoana poikkeuksena on kala. Tuore kala ei Hanabille maistu vaikka mikä olisi. Pakastekuivattu kuore kyllä menee. Taitaa olla kiinni tekstuurista, ja tuoreen kalan mausta.
FI 
SV